Kalat
Yli kahdessakymmenessä akvaarioaltaassamme asustaa noin kahdensadan kalalajin edustajia eri puolilta maailmaa: sekä kotoisia kalalajeja ahven ja särjen tapaan että värikkäitä maailmanmatkaajia. Miltä näyttääkään rausku? Entä mitä piraijat syövät? Akvaariosta löydät myös paljon tietoa eri kalalajeista ja vesieläinten ympäristöistä.
Tutustu lajeihin
Vihermureena
Oliivinvärinen vihermureena Olavi osaa ottaa rennosti. Toisinaan Olavi asettuu suodattimen viretaukseen kuin ottamaan hierontahoitoa, ja joskus se taas peruuttaa piiloonsa Akvaarion takaosaan. Vihermureenan iho on oikeasti ruskea, mutta sitä suojaava paksu keltainen limakerros saa kalan näyttämään vihreältä. Olavin hampaat ovat niin terävät, että kättä sen lähelle ei kannata laittaa: tarkkanenäisellä mureenalla on kaksi leukaparia, joista toisella se tarttuu saaliisen ja toisella vetää sitä syvemmälle kitaansa. Myös mureenan terävät hampaat ovat sisäänpäin kääntyneet, eli kun saalis on menossa sen suuhun, se ei varmasti enää irtoa. Mureenan purema voi olla ihmisellekin vaarallinen, koska se tulehtuu helposti. Olaville tarjoillaankin ruoka pitkillä pihdeillä. Sen herkkuruokaa ovat kalat, katkaravut ja mustekala.
Punapiraija
Tiesitkö, että kuten monien muidenkin sankareiden, myös piraijoiden hurjaa mainetta on sopivasti liioiteltu? On toki totta, että piraijaparvi voi muutamassa minuutissa syödä suurenkin eläimen niin että vain luut jäävät jäljelle. Sekään ei ole liioittelua, että niiden leuat ovat niin vahvat ja hampaat niin terävät, että puruvoima riittää katkaisemaan jopa ohuita luita. Yleensä kuitenkin piraijat ovat varsin arkoja eläimiä, ja tyypillisesti niiden ruokalistalle päätyvät toiset kalat ja jo muista syistä kuolleet eläimet. Piraijalla on hyvä hajuaisti ja erityisesti veren haju houkuttelee piraijaparven paikalle. Piraija on rohkeimmillaan suuressa parvessa, ja tämän joukkovoiman turvin ne uskaltautuvat suurempien saaliiden kimppuun. Piraijaparvessa on yleensä muutama tiedustelija, jotka muita rohkeampina yksilöinä tarkistavat, mitä veteen on pudonnut. Tämän jälkeen loppuparvi voi syöksyä turvallisesti saaliin kimppuun.
Mustaokamonni
Monnikaloihin kuuluva mustaokamonni on tukevarakenteinen, leveäkylkinen pohjakala, joka imuroi pohjahiekasta syötäväksi kelpaavia herkkuja. Mustaokamonni kasvaa suureksi ja voi elää kymmeniä vuosia, minkä vuoksi kotiakvaariossa saattaa tulla pitovaikeuksia. Ennen uuden akvaarioasukkaan hankkimista kannattaakin pohtia, onko omassa akvaariossa tilaa ja mahdollisuuksia huolehtia kalasta koko sen elämän ajan. Särkänniemen mustaokamonni Huuveri on yksi Akvaarion resque-altaan kaloista ja yksi Akvaarion suurimmista asukkaista. Se saapui Särkänniemeen 1990-luvulla kotiakvaariosta. Vuosien saatossa Huuveri on oppinut hakemaan ruokaa myös pinnalta, jopa ruokkijan kädestä.
Sampi
Luukaloihin kuuluva sampi on isokokoinen (50–150 cm) kalalaji, jolla on pitkä kuono. Suurin osa sampilajeista on erittäin uhanalaisia esimerkiksi liikakalastuksen vuoksi. Myös jokien patoaminen on estänyt sammen lisääntymistä, sillä sammet nousevat kutemaan jokiin. Suomen rannikolla eleli aikoinaan sinisampi, jota ei kuitenkaan ole tavattu rannikolla sitten 1940-luvun. Kaikki nykyään Suomen rannikoilla tavattavat sammet ovat peräisin istutuksista. Sammen voit tavata Särkänniemen Akvaariossa. Akvaarion Sepe-sampi pelastetui Särkänniemen Akvaarioon 1970-luvulla Kalamarkkinoilta, eli se on jo varsin iäkäs. Sammet voivat kuitenkin elää jopa 100-vuotiaiksi!
Vuokkokala
Tyyneltä valtamereltä peräisin oleva vuokkokala on hyvä esimerkki symbioosista. Ne etsivät kodikseen kumppaninsa kanssa merivuokon, jonka polttavaa kosketusta vastaan vuokkokaloilla on suojaava limakerros suomujen päällä. Kiitokseksi turvallisesta kodista pitävät vuokkokalat merivuokon puhtaana siihen kertyvästä liasta ja samalla parantavat vuokon läpi virtaavan veden määrää. Vuokkokalapariskunta laskee kutunsa merivuokon lähelle niin, että vuokon lonkerot ylettyvät suojaamaan vielä syntymättömiä poikasia.